day 1 - esittele itsesi

Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Mä olen huono esittelemään itseäni. Tai en ehkä huono, mutten osaa kertoa olennaisia, fiksuja asioita vaan keskityn yleensä kuvailemaan sitä miten paljon tykkään vaikka pirulo-mehujäästä tai siitä kun näen ensimmäisen kerran kuivaa asfalttia lumen sulaessa. Ja huomaatteko, tein sen taas, piti mainita se perhanan pirulo.

Anyway, mä tosiaan olen 17 (kovasti manaan syyskuuta lähemmäksi, siellä se täysikäisyys odottaa!), käyn (lue: roikun epätoivoisesti mukana..) lukiota, ja mahtuuhan totta kai puhelinmyyntiduunikin mun elämään ihan mainiosti. Sen lisäksi olen jollain ihmeenkaupalla (en edelleen voi ymmärtää) saanut maailman parhaimman poikaystävän, kuin myös ihan mahtavan kaveriporukan. Perheestä en edes sano mitään, kun se on niin outo määritelmä tässä huushollissa, mun siskon muksuthan (Jelina&Jino) on siis tosiaan asunut vuoden verran meillä. Sen lisäksi mulla on sisko ja veli, molemmat jo tosiaan aikuisia, eikä asu kotona.

Ihailen monia ihmisiä, mutta enimmäkseen hahmoja. Näistä suurimmat ihailun kohteet ovat Carrie Bradshaw ja Blair Waldorf. Ei sillä, Blairin näyttelijä Leighton Meester on muutenkin ihana, ja mun mielestä varmaan maailman kaunein nainen. Oikeista ihmisistä ihailen eniten mun äitiä ja isää.

En kuvailisi itseäni kovin helpoksi ihmiseksi, mä olen vaikea ihmissuhteissa, ja muutenkin jollain tapaa tunnevammainen. En osaa toimia asioissa oikealla tavalla, pelkään näyttää tunteeni ja eniten pelottaa, että mokaan kaiken. Ja loppujen lopuksi kaikista helpoiten kai kaiken mokaa pelkäämällä. Anyway nyt poikkesin aiheesta jonnekin ihan muualle, koska piti sanoa, että en mä tosiaan tiedä mikä Esassa on, kun se on muhun tykästynyt kaikesta huolimatta. Mun elämä on muuttunut ihan huimasti tänä aikana, kun ollaan hengailtu (niin en nyt käyttänyt sanaa ”seurusteltu”, koska meillä tosiaan on ollut jotain jo paljon paljon pidempään). Oon oppinut antamaan itselleni joitain asioita helpommin anteeksi, ja samaan aikaan tajunnut, etten suunnittele enää kaikkea oman itseni takia, vaan sovin menot myös niin, että aikaa jää Esalle – paljon.

Sen lisäksi on ihan uskomatonta, miten mä olen saanut itselleni niin mielettömän ystävän kuin mitä Wenla on. Me ollaan tunnettu ehkä puoli vuotta, ja jo parin ensimmäisen kuukauden aikana ehdin tehdä ihan tajuttoman tyhmän jutun, ja pelkäsin menettäväni ton upean tytön kokonaan. Wenla kuitenkin kaikessa ihanuudessaan antoi anteeksi, ja sen jälkeen ollaan oltu vaan läheisempiä.

Monet on ihmetelleet sitä, miten mun paras kaveri on kaksi vuotta nuorempi. No, ensinnäkin Wenlahan nyt menis parikymppisestä, se on kypsä ja ihana, ja toisekseen MÄ en vaikuta ikäiseltäni, vaan varmaan just ysivitoselta. Eikä se enää edes haittaa mua, kovin monet ei ehkä tykkää musta sen takia, mutta mulla on niitä, ketkä tykkää, ja se riittää. Mä olin ennen tosi riippuvainen siitä, mitä muut musta ajattelee, että on pakko miellyttää. Nyt mä olen oppinut, ettei kaikki tykkää musta silti, olin mä ihan millainen vain. Ton tärkeän asian oppiminen on auttanut paljon, nykyään ajattelen enemmän että ihan sama mitä kukakin musta ajattelee, vaikka ei se loppujen lopuksi ihan niinkään mene, kyllä mua se edelleen kiinnostaa mitä tietyt ihmiset ajattelee, mutten enää murehdi tuntemattomien ajatuksista mua kohtaan.

Koska musta tuntuu että mä nyt poikkean KOKO AIKA aiheesta, mä aion palata takaisin siihen, mistä aluksi mainitsin; pirulo-mehujäähän. No en nyt siihen, mutta siihen mitä mä rakastan, ja mitä mä en tosiaan rakasta. Ja koska en halua että jää paha maku suuhun, aloitetaan negatiivisista.

Asioita, mistä mä en todellakaan pidä: kylmät sateet, anjovis, hyinen tuuli, huonot hiuspäivät, vaatekriisit, pirkka-olut, ahdistus, se kun tuntee että jotain tärkeää on unohtanut, riitely, se kun on kriisi ja tarvitsee jäätelöä eikä sitä ole pakkasessa,  itkeminen, se kun odotan tärkeää tekstiviestiä (tai ylipäänsä, ei sen tärkeä tarvitse olla) eikä sitä tule, se että näkee toisen kasvoilla pettymyksen, aikaiset aamuherätykset, se kun mun synttärit on vasta syyskuussa, selena gomez, se kun ei saa unta, turhautuminen, rommirusinajäätelö…..

Asioita, mistä pidän todella paljon: auringonpaisteeseen herääminen, se tunne kun pääsee perjantaina koulusta, hesetreffit Wenlan kanssa, Esan näkeminen heti aamulla kun herää, vaniljapirtelö, yllättäen tuleva kutsu jonnekin hauskaan, pussailu, mansikkamargarita, tanssiminen, hyvät päivät töissä, ulkomaanmatkat, rusketus, mun zaran nahkatakki, lämpimät kesäsateet, hyvät kotibileet, beezerit, yllätykset…..

Molempia  listoja oisin voinu jatkaa vaikka kuin pitkään, mut Wenla tuli piristää mua kun oon kipeenä, illalla vähän juttua eilisestä Enriquen keikasta!