day 2 - eka rakkaus

Mä en yleensä miellä itseäni romantikoksi, mutta oon nyt viimeaikoina tajunnut, että kyllä mä oikeasti kuitenkin olen.
Ensirakkaus oli tosiaan Leonardo DiCaprio nelivuotiaana, aikalailla heti perään tuli David Beckham, ja nää 'rakkaudet' on kyllä kestäneet. 
Tarhassa olin melkein pelkästään kahden pojan kanssa, ja kyllä kai mä melkein toiselle lupauduin vaimoksikin. Koulun alkaessa me muutettiin, ja naapurista löytyi uusi ihastus, joka oli myös samalla luokalla. Oltiin hyviä kavereita, ja mun sydän särkyi kun se kertoi luottamuksellisesti tykkäävänsä luokan söpöimmästä tytöstä. En päässyt yli mun ihastuksesta vähään aikaan. Ala-asteella ihastukset vaihtui, muttei ollut ketään erityistä. Mua myös vähän kiusattiin, joten en mä koskaan kenenkään kanssa 'kimpassa' ollut. 
Yläasteelle mä menin muualle, koska halusin liikuntaluokalle, joten luonnollisesti tutustuin uusiin ihmisiin, eikä mua enää kiusattu. Satuin sopivasti mun serkun Mikon kanssa samalle luokalle, ja hengailin sen kanssa välkillä aika paljon. Olin poikamainen, välkät vietin aina poikaporukassa pelaten verikolikkoa ja muita 'poikajuttuja', ja sen lisäksi olin aika ujo ihastusteni seurassa, joten ei ihme ettei mulla ikinä ketään ollut. Ysillä mä sairastuin vakavasti anoreksiaan. ja siitä sairaudesta tuli mulle tavallan rakkaus, tosin pakkomielteinen sellainen, ja vaikka mä rakastin sitä, niin samalla myös vihasin koko sydämestäni, koska se vei multa koko muun elämän lukuunottaen parhaan kaverin. Ysiluokan ja lukion ekan välinen kesäloma meni toipuessa ja himassa oleillessa. Käytiin tosin Italiassa, ja me Renjan kanssa tutustuttiin paikallisiin nuoriin. Mä ihastuin Dionikseen, 18-vuotiaaseen italialaiseen. Kun se vikana iltana pussas mua, rupes ahdistaa ihan toden teolla. Mä olin muutenkin semmonen, aina kun sain vastakaikua, peräännyin. Kai se johtu siitä, etten halunnu satuttaa itseäni.
Lukiossa mä ihastuin melkein päivittäin. Samaan aikaan syömishäiriö alkoi irrottaa otettaan ja rupesin olemaan sosiaalinen. Kävin bileissä ja pussailin ties kenen kanssa. Vuosi sitten Uutena vuotena mä yritin pussata Esaa, mutta se oli varattu ja ihan oikeutetusti torju mut, ja loppuillan vietin sen kaverin kanssa...
Keväällä olin toivottoman ihastunu yhteen mun kaveriin, mutta se totes tykkäävänsä musta vaan kaverina; loppukeväänä en pystynyt olemaan sen kanssa, kun piti päästä yli.
Huhtikuussa rupesin juttelemaan pitkästä aikaa yhden tyypin kanssa, joka oli hurmannu mut jo pari vuotta aiemmin. Se teki sen taas ihan heti, mä olin myyty, En muista miksei me kuitenkaan juteltu kuin parin päivän ajan, ja se pääs unohtumaan.
Yläasteella mun luokalla oli ollut myös Mikon paras kaveri, josta tuli myös mun paras poikakaveri. Juteltiin kaikki yöt koneella ja sille oli helppo avautua. Vappuna päädyin pussailemaan sen kanssa, ja jonkin ajan päästä tajusin  olevani ihastunut mun parhaaseen kaveriin. Oli sekin vähän muhun, mut koska kumpikaan ei myöntänyt, ei meistä sit tullu mitään. 
Kesällä mä olin duunissa yhdessä sairaalassa, jossa ei juurikaan nähnyt omanikäisiä poikia. Paitsi huoltomies. jota me tyttöjen kans aina kateltiin ja pyydettiin apuun millon missäkin. Me dissattiin keskenämme sen turvakenkiä, mut samalla se vähän kiehto mua. Vikana työpäivänä kysyttiin sen pomolta sen nimeä, ja lisättiin facebook-kaveriksi. Menin juttelemaan sille, ja yhtäkkiä se jo pyys mun numeroa ja tuli moikkaamaan mua keskellä yötä sen kaverin kanssa. Ei mennyt kauaa kun mulla oli ensimmäinen poikaystävä. Sillä oli kevari, ja musta tuntuu että olin enemmän ihastunut ajatukseen poikaystävästä kuin itse tyyppiin. Me seurusteltiin ehkä kaks kuukautta, enkä tosiaankaan pystynyt antamaan itestäni paljon mitään, se tuntui niin paljon enemmän kaverilta kuin poikaystävältä. Vähän ennen kun erottiin, näin pitkästä aikaa sitä mun parasta kaveria, ja ihastuin taas, sen hiukset oli kasvanu ja se oli niin söpö. Mun eron jälkeen me nähtiin toisinaan, ja kun oltiin Mikon ja sen kans kattomassa kauhuleffoja, pidettiin sen kans söpösti kädestä kii. Sillä oli kuitenkin joku toinen tyttö kiikarissa, ja juttu jäi taas siihen.
Sit Nekku tuli meidän duuniin, ja tutustuin paremmin Esaan ja muuhun LB-porukkaan. Samoihin aikoihin rupesin juttelemaan sen huhtikuisen tyypin kanssa. Mä olin niin ihastunut, mutta tiesin, että se osas olla tosi paska, ja pyöritti tyttöjä siihen tahtiin että mua hirvitti. Se kuitenkin kiehtoi mua, se oli jollain tapaa mun kaipaama 'paha poika', vaikkei se pahaa ollu nähnytkään. Niin mä sit raahasin sen yhtenä iltana meille tosi huonokuntosena, ja se nukkui niin lähellä mua, ja laitto kätensä mun ympärille. Aamulla mä erehdyin sanomaan että se on kiva, ja säikytin sen pois. Olin aika maassa, se poika oli mulle pettymyksiä täynnä oleva unelmien prinssi, joka tuhos mun unelmat. 
Jotenkin jossain bileissä Esa pussas mua, ja ruvettiin näkemään kahdestaan. Mä lähdin niille aina aamuisin ennen koulua, kateltiin leffoja ja pussailtiin, mut ei meillä mitään juttua ollut, kuhan vaan pussailtiin kavereina. Sit ennen joulua mä kusin sen, tein tyhmästi ja kaks päivää sen jälkeen mä tajusin tykkääväni Esasta. Se ei kuitenkaan halunnut mun kanssa enää mitään, ja mun joulu meni itkiessä. Jotenkin päivää ennen uutta vuotta mä taas päädyin juttelemaan sen mun 'pahan' pojan kanssa, ja seuraavana päivänä se olikin mun kanssa samoissa bileissä. Me ruvettiin juttelemaan enemmän, puhuttiin tunteja puhelimessa aina öisin, mut vaan kavereina. Se selitti kaikista ihanista tytöistä, ja mä jouduin vaan 'kaverina' antamaan vinkkejä.
Yks ilta kun sen oli pitäny tulla yhtiin bileisiin eikä se tullu, mä tekstasin yhen kaverin kanssa, ja sit menikin hetki kun Esalta tuli viesti että "kiva ku tekstaat Jannen kans mut et mun". Olihan se kännissä, mut se viesti tuntu kivalta. Mä puhuin sen kanssa pari tuntia, ja kun mä sanoin etten tiedä seuraavan päivän suunnitelmia, se totes että "mä tiedän, tuut meille". Niin mä sit menin, ja me alotettiin taas se sama säätö. Sen pahan pojan kanssa mä edelleen puhuin tunteja. Oli helppo olla Esan kanssa, vaikka se sanoikin ettei tykkää musta. Jossain vaiheessa kuitenkin meidän säätö muuttui jutuksi, ja ihan vähän sen jälkeen tää toinen poika ilmoitti tykkäävänsä musta. Mä olin shokissa, etenkin kun se sanoi tykänneensä musta koko aika. Samoihin aikoihin mua rupes ahdistamaan mun ja Esan juttu, ja se että mä tykkäsin siitä niin paljon, ja sekin musta. Mä mietin parin päivän ajan, ja päätin antaa itteni yrittää Esan kanssa ihan tosissaan, silläkin riskillä ettei se toimis ja mua sattuis. Tää toinen meni siinä, se ei halunnu olla edes mun kaveri, ja mua ärsytti kun olin menettänyt hyvän kaverin.
Me lähettiin, Åreen koulun liikkakurssin kanssa, ja jotenkin me siellä vaan ruvettiin seurustelemaan Esan kanssa. Se oli tosi yllättävä päätös musta itsestäkin, koska mä olin vasta sanonut sille että haluan edetä ihan hitaasti ja katsella mitä siitä tulee. Hyvähän siitä kuitenkin tuli, paha poika unohtui ja Esan kanssa on ollut niin ihanaa. Me ollaan yli parin kuukauden ajan nukuttu melkein koko aika yhdessä, eikä ikinä oo kyllästyttäny. Tää on erilaista ku ennen, mua ei ahdista, mä pystyn olemaan ton höpsön kanssa oma itseni ja tää on muuttunut ihastuksesta rakkaudeksi. Moni vois ajatella että tää on lapsellisesti ajateltu, mutta mä voisin kuvitella elämäni hyvin pitkälle Esan kanssa. Meidän vahvuus on se, ettei tää ollut alussa helppoa, ja myös se, ettei kumpikaan tosiaankaan halunnut seurustella, nyt silti me ollaan päädytty tähän.  Mä elän elämäni parasta aikaa, ja joka aamu mun huulille nousee hymy kun mä näen Esan mun vieressä tuhisemassa.
Joten, vaikka mulla on näitä ihastuksia ollut enemmän tai vähemmän, voin sanoa Esan olevan mun ensirakkauteni, ja ihan tajuttoman ihana sellainen.


puss, julia