day 3 - minun vanhempani

Jälleen kuvaton postaus tiedossa, sillä en pistä mun vanhemmistani tänne kuvia.
Mutta siis, tuntuu vaikealta valita sanoja tähän, kyseessä on kuitenkin mun elämäni tärkeimpiä henkilöitä..
Mun vanhemmista tekee mulle erityisen rakkaita ja tärkeitä se, että ne laittaa mut itsensä edelle aina. Jos mulla on vaikeaa, ne unohtaa hetkeksi omat murheensa ja tulee lohduttamaan. Viimeksi tänään (okei mua on nyt muutaman päivän aikana itkettänyt about kaikki) mä soitin äidille parikin kertaa koulusta ja itkin, ja vaikka sillä oli töitä, niin se kuunteli mua. Eilen kun nyyhkyttäen tein läksyjä täällä yläkerrassa, iskä kuuli sen alas ja tuli kysymään että mikä on. En usko että olis paikkaa tai aikaa, jolloin ne ei kuuntelisi mun huolia (ollaanhan me tosiaan käyty puhelin-itkujakin monesti sen viikon aikana kun mä olin Suomessa, ja äiti ja iskä Italiassa muutama kesä sitten).
Äitille mä yleensä kerron mun huolet ja murheet, iskän kanssa sitten enemmän höpsöttelen kaikkea. Äiti monet kerrat istu mun kanssa ja kuunteli kun itkin ja huusin inhoavani itseäni mun sh:n aikaan, se on aina neuvonut mua poikajutuissa, kun on kavereiden kanssa ongelmia, tai kun en vaan jaksa. Voin vaan mennä sanomaan että voidaanko tehdä jotain, ja viiden minuutin päästä yleensä pelataan yatzia ja äiti kyselee että mikä on.
Iskän kanssa mä tosiaan teen ihan huippujuttuja! Ne on oikeasti ihan hölmöjä, mutta kivoja. Sille mä aina esittelen mun uusimmat lempparibiisit, joita se inhoaa mutta silti suostuu kuuntelemaan (ja nää lempparit vaihtuu noin kerran päivässä..), se on aina etsinyt mulle kaikki jutut esimerkiksi Jonas Brothersista johon olin ihan hulluna, heitti mut aina tanssiharkkoihin kun vielä harrastin, ja ostaa mulle kaupasta jäätelöä kun on paha mieli.
Nykyään kun vietän aika paljon aikaa Esalla, mulla menee paremmin mun vanhempien kanssa. Johtuu varmaan pitkälti siitä, ettei joudu näkemään ihan koko aika, ja on taas jotain juteltavaa kun tulee kotiin. Tiedän, että jos meille tulis Esan kanssa vaikka ihan kauhea riita, niin kun mä tulen kotiin, mulla on täällä jotkut, jotka kuuntelee. Äiti myös tulee AINA mun viereen nukkumaan jos mua ahdistaa olla yksin.
En tosiaan tiedä mitä tekisin ilman mun vanhempia, koska ne on mulle niin rakkaita.

puss, july