Kello on liikaa, ja mua ei väsytä. Huomenna ei kyllä ole koulua (koska on joku fuckin opiskelututustumisjuttu), mutta mun pitää olla Ilmarilla noin kello 11.15, koska lähdetään siitä jonnekin insinöörikouluun (niin siis mitä?) Myyrmäkeen, eikä edes osata reittiä kunnolla.
Tänään, kun kävin kaupasta ostamassa jotain herkkuja mulle ja Esalle, huomasin että oikeesti on pakkasta. Tajusin että on oikeesti talvi tulossa, ja rupesin miettimään mitä viime vuonna tähän aikaan tapahtui. Well i loved it. Mä olin juuri lopettanut tanssimisen ja mun ensimmäisen 'parisuhteen', olin alottanut työt ja tutustunut Nekkuun ja muihin uusiin kavereihin. Se oli ensimmäinen kerta kun mulla oikeasti oli elämää, tai no olihan mulla ennenkin, tanssi.. Töiden jälkeen lähdettiin ajelemaan, hengailtiin Nekulla katellen telkkarista tyhmiä sarjoja, viikonloput vietettiin aina porukalla eri bileissä. Mä näin noin vuosi sitten ensimmäisen kerran Wenlan, samoin silloin me tutustuttiin paremmin Esan kanssa. Mulla oli niiiin kivaa! Wenkun kanssa kun aiheesta muutama tunti sit puhuttiin, se sanoi että joo, siitä se rappio sitten lähti. Voi olla, mutta ehkä oli aikakin, etten enää ollut se tanssia harrastava kiltti tyttö. Ei siinäkään mitään vikaa ollut, mutta toi oli mulle ihan mahtavaa aikaa.
Mua ahditaa tavallaan, koska toi aika on nyt ohi; meidän kaveriporukka on hajaantunut, eikä juurikaan enää hengailla porukalla, Esan mä tunnen läpikotaisin (kun silloin oli niin jännää mennä niille, kun en tavallaan tuntenut sitä. Ei siinä mitään, on sekin ihanaa että toi jännitys on nyt muuttunut rakkaudeksi, ja syväksi sellaiseksi vielä), eikä noi asiat ole mulle enää uusia. Oon muutenkin sitä mieltä, että tää vuosi on muuttanut mua hurjasti; oon kasvanut, oon oppinut rakastamaan ja antamaan itsestäni tosi paljon, oon luonut elämäni tärkeimpiä ihmissuhteita, koska oon tutustunut mun kumpaankin parhaaseen kaveriin Ilmariin ja Wenkkuun vuoden sisällä. Esanhan tosiaan oon jo tuntenut, mutta vuoden sisällä siitäkin vasta on tullut tosi tärkeä, ja nykyisin se on mun elämäni tärkein ihminen.
Ajatukset harhailee, kun tässä samalla pohdiskelen mitä kaverit facebookissa mulle kirjoittelee, mutta tosiaan toinen asia, mikä on tulossa, on joulu. Viime vuoden joulu oli maailman kamalin itse aiheuttamistani syistä, joten ei tämä joulu huonommaksi voi mennä. Eniten ärsyttää vain se, etten enää odota joulua samalla tavalla. Okei, olen nytkin syönyt jo joulukarkkeja, katsonut pari joululeffaa ja tänään vinguin Esalla kynttilöitä (ei suostunut), mutta normaalisti olisin jo kuukauden ajan kuunnellut joululauluja! Tänä vuonna olen kuullut tasan Justin Bieberin Mistletoen.. (tosin laitoin äsken spotifyn joululaululistani päälle). Voisin jatkaa joululahjojen ostamisen mahdottomuudesta, mutta ehkä jätän väliin, koska muuten tästä tulisi ihan älytön teksti.....
Mitä te tykkäätte tämmöisistä mielipide/ajatustenpurkamis/jne jutuista?
with love, julia
ps, haluun mun vaalean tukan takasin :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
pusss